Pääosissa: Vin Diesel, Michelle Rodriguez, John Cena, Tyrese Gibson, Ludacris, Nathalie Emmanuel, Charlize Theron, Sung Kang, Jordana Brewster, Helen Mirren, Cardi B
// Dom Torretto ja Letty elävät rauhallista elämää Domin pojan Brianin kanssa, kun tuttu porukka saapuu mukanaan kammottava hätäviesti pudonneesta lentokoneesta. Hukassa on koko maailmaa uhkaava ase ja ainoa, joka pystyy pelastamaan tilanteen on Dom ja muut Hurjapäät. Homma ottaa uusia kierroksia kun perheensä kaiken muun yläpuolelle nostavalle Domille selviää, että juonen takana onkin hänen veljensä Jakob, jolle Dom käänsi vuosia sitten selkänsä. //
Seitsemän päivän työputken päättäjäksi Tennarissa pyöri juuri sopivasti pään tyhjentävää viihdettä, eli The Fast and Furious -sarjan (jo...) yhdeksäs osa; F9 - The Fast Saga. Vaikka elokuvaelämys ei muutenkaan ollut kovin päätähuimaava kuten alta voitte lukea, meinasi salissa mennä täysin hermo takanani istuvaan mekastavaan poikaporukkaan, joka tärsytti penkkiäni läpi leffan ja tunki haisevat sukkansa viereisen penkin selkänojalle alle metrin päähän naamastani. Fun times.
En rehellisesti sanottuna muistanut F9 katsoessani, mitä edellisessä osassa oli tapahtunut tai olenko edes nähnyt sitä. Nopea googlailu äsken kertoi, että kyllä olen, mutten tosiaan muista siitä juuri mitään. Trailerin perusteella The Fate of the Furious (2017) oli ihan samaa kamaa kuin tämä seuraajansakin.
Mikäli olisin ennen elokuviin menoa muistanut mistä edellisessä osassa oli kyse, olisin ehkä osannut muodostaa hieman erilaiset ennakko-odotukset sarjan yhdeksännelle elokuvalle. F9 on selkeästi laittanut viihdearvon uskottavuuden edelle. En varsinaisesti odottanut realismia, mutta lepakon lailla kaupungin yllä vaijerissa roikkuvat agentti-veljet, valtavat sähkömagneetit ja avaruudessa lentelevät rakettiautot olivat minulle hieman liikaa. Koko juonen keskiössä oli katsojalle hyvin hämäräksi jäävä vihreä pallero, millä tietenkin tuhotaan koko maailma. Antagonistin motiivit olivat operaation skaalaan nähden täysin mitättömät ja hahmo jäi varsin etäiseksi. Tarinan edetessä lisävarusteilla leikkiminen lähti koko ajan enemmän ja enemmän käsistä, mitä oli onneksi saatu hieman paikattua F&F leffojen todellisella jujulla, eli kovaa ajamisella. Jo ensimmäisestä actionkohtauksesta alkaen minua alkoi ärsyttää kuinka vaikeaa voi olla osuminen kohteeseen. Mietin samaa The Suicide Squad: The Suicide Missionia ja Bondia katsoessani ja nyt kävi entistä häiritsevämmäksi miten voi olla mahdollista, että sadoista laukauksista, maamiinoista ja ohjuksista huolimatta kukaan ei koskaan kuole, saati haavoitu. F9:n aikana useampi hahmo oli todella tipalla päästä hengestään, mutta lopulta kuitenkin käveli tapahtumapaikalta ilman yhtäkään naarmua. Tämä tosin oli ehkä tiedostettu tekijöiden toimesta, sillä Roman onnekseni heitti läpi leffan vitsiä siitä, miten kaikki tuntuvat olevan mystisen vahingoittumattomia.
Autoja leffassa riitti, mikä itselleni oli yksi parhaista puolista. Ilman kaahailua, toinen toistaan siistimpiä autoja ja niiden virittelyä F9 olisi ollut kuin mikä tahansa humoristinen agenttileffa, joita tursuaa joka tuutista jonoksi asti. Tottakai mukaan oli saatu sujautettua yksi suunnilleen atomipommin kestävä monsterirekka ja magneetilla itseensä auton imaiseva hävittäjä, jotka aiheuttivat allekirjoittaneessa kyllästyneen huokaisun. Silti leffan jälkeen teki mieli päästä ajamaan motarille sataakahtakymppiä ja haave moottoripyöräkortista alkoi polttelemaan entistä isommalla liekillä.
Fast 9:n ydinsanoma yrittää jälleen olla jo vitsiksi muodostunut perhe. Domin veli päättää kaikkien näiden vuosien jälkeen vetää tarpeeksi ison herneen nenään ja ottaa koko planeetan haltuunsa, ihan vain ettei tarvitsisi elellä isoveljen varjoissa. Juonikuvio on jo ensi minuuteilta asti naurettavan löyhä, eikä valitettavasti parane leffan edetessä. Nathalie Emmanuelin näyttelemä Ramsay onnistuu löytämään neulan heinäsuovasta aivan liian helposti ja porukka pääsee sekoilussa vauhtiin kun johtolankoja tipahtelee jatkuvalla syötöllä suoraan syliin.
Muutkaan hahmot eivät tarjoa katsojalle itsestään mitään uutta. Michelle Rodriguezin Letty ei henkilöhahmona osaa juuri muuta, kuin tuijottaa kulmiensa alta ja tapella. Ludacrisin ja Tyrese Gibsonin hahmojen, Tejin ja Romanin, välinen vitsailu ja vittuilu on ihan hauskaa seurattavaa ja saattaa hymähdyttää silloin tällöin, mutta katsoja ei saa hahmoista niin paljon irti, että pystyisi kiintymään niihin. Elokuvan parhaan hahmon takana on Helen Mirren Queenienina, eli Jason Stathamin näyttelemän Deckard Shawn äitinä. Valitettavasti Queenien ainoa kohtaus kestää ehkä maksimissaan kolmekymmentä sekuntia, eikä hahmoa sen jälkeen enää ruudulla nähdä. Cardi B tekee myös elokuvassa lyhyen roolin eikä valitettavasti vakuuta näyttelijänlahjoillaan. Mielenkiintoisimpia hahmoja taas on yhtenä pahiksista usean leffan jälkeen edelleen operoiva Cipher (Charlize Theron), joka on sopivan psykoottinen pysyäkseen kiinnostavana.
F9: The Fast Sagan parhaita puolia ovat musiikkivalinnat, hyvin valitut lokaatiot ja yleinen fiilis. Biitit ovat iskeviä ja ympäri maailmaa ripoteltu leffa tarjosi tällaiselle mantsa-nörtille mitä upeampia maisemia. Mikäli elokuvaa lähtee katsomaan täysin ilman ennakko-odotuksia ja aikomuksena ainoastaan viihtyä, on F9 ihan okei wannabe-agenttileffa. Sarjan yhdeksänneksi osaksi se on kuitenkin varsin uuvuttava kyhäelmä toinen toistaan epäuskottavampia teknisiä vempeleitä ja epäloogisia motiiveja. Tulossa on näillä näkymin vielä kaksi elokuvaa, joilla sarja olisi tarkoitus saada purkkiin ja allekirjoittanut odottaa niitä epäuskoisin odotuksin. Eiköhän ne katsottua tule, mutta täytyy myöntää ettei juurikaan kiinnosta milloin ne mahtavat ilmestyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti