The Scorch Trials

Ohjaaja: Wes Ball

Maailman ensi-ilta: 18.9.2014

Pääosissa: Dylan O'Brien, Kaya Scodelario, Thomas Brodie-Sangster, Ki Hong Lee, Rosa Salaza

Fantasiajännäri Labyrintti saa jatkoa! Paettuaan labyrintista post-apokalyptiselle aavikolle, Thomas ystävineen viedään militarisoituun W.C.K.D. tukikohtaan, jossa heidän luvataan olevan turvassa. Pian Thomas saa kuitenkin selville kavalan salaisuuden heidän niin kutsutuista suojelijoistaan. Yhdessä ystäviensä kanssa hänen täytyy luottaa labyrintissa opittuihin kykyihinsä ja rohkeuteensa selviytyäkseen vaarallisesta pakomatkasta aavikon halki. Päästäkseen vapauteen heidän on taisteltava rankkoja olosuhteita ja tartunnan saaneita asukkaita vastaan, uhmatessaan voimakasta organisaatiota, joka ei aio päästää heitä pakoon.

( Juonikuvaus Finnkino )

Ennen kuin alan elokuvaa sen enempää ruotimaan, haluan avautua aiheesta joka raivostuttaa ihan suunnattomasti. Se on kirjojen ja elokuvien nimien suomentaminen. Meille kirjaihmisille ja muille asian hahmottaminen ei tuota suuria ongelmia, me muistamme osien järjestyksen helposti ulkoa ja nimet tulevat vaikka latinaksikin.
Mutta auta armias ihmistä, joka ei ole juurikaan perehtynyt. Tietenkään ei ole maailmanloppu jos elokuvaa tai kirjaa väärällä nimellä kutsutaan, mutta minua se vain ärsyttää, minkäs mahtaa. Moni kavereistani on viimepäivinä käynyt tämän elokuvan katsomassa ja sen seurauksena olen taas tätä päätynyt pohtimaan.

Kyseinen elokuvahan on siis nimeltään The Scorch Trials joka pohjautuu James Dashnerin samannimiseen kirjaan ( erittäin simppeliä, eikö ? ) ja se on jatko-osa kirjalle ja elokuvalle The Maze Runner. Tässä ei siis pitäisi olla mitään ongelmaa.
No, sekä ensimmäinen ja toinen elokuva on tietenkin myös suomennettu. MR sai nimekseen Labyrintti ja toiselle osalle valikoitui nimi Aavikkokokeet. Tosin suomalaisia pidetään niin saamarin tyhminä, että etuliitteeksi on ollut pakko lisätä ensimmäisen elokuvan nimi, jotta porukka tietää mitä on menossa katsomaan. Lopullinen nimi elokuvalle suomeksi on siis Labyrintti - Aavikkokokeet.
Olen sinäänsä vielä tämänkin kanssa ihan suht sujut. Mutta. Tiedättekö, mikä toisen KIRJAN suomennos on ?
 " Poltettu Maa. "
Kirjan nimi on suomennettu eri tavalla kuin elokuvan. Ei hyvää päivää. Edelleen, tietäjien keskuudessa on homma ihan okei kun erillisetkin nimet muistetaan, mutta ei tavallinen pulliainen tiedä enää yhtään mistä puhuu...

--- Sunnuntai 18.10

Palaan kesken jääneen arvostelun pariin vihdoin. Leffahan tuli katsottua jo syyskuun puolella, mutta jostain syystä tämä teksti on vain jäänyt leijumaan tuonne lukemattomien luonnosten joukkoon.
Nyt siis itse elokuvaan... Teksti saattaa sisältää hieman juonipaljastuksia.

The Scorch Trials alkaa katsojalle miellyttävästi muistelemalla hiukan yksityiskohtia ensimmäisestä elokuvasta. Lisäksi paljastetaan oikeastaan mitään paljastamatta ( what ? :D ) asioita menneestä, joita katsoja ei kuitenkaan osaa yhdistää oikein mitenkään.

Alun jälkeen homma lähteekin tutulla temmolla käyntiin ja Thomas ei taaskaan osaa pitää päätään poissa muiden asioista. Seikkailtuaan porukan olinpaikassa pitkin öitä Thomas tekee johtopäätöksen, että ihmiset, jotka ovat vakuuttaneet heidän olevan turvassa ja kaukana labyrinttiin kuuluvista ihmisistä, ovatkin tätä yhtä ja samaa W.C.K.D -järjestöä. ( En suostu käyttämään suomennosta PAHA-organisaatio, se on niiin tönkkö. )

Kaverit eivät ole yhtään varmoja Thomasin päätelmistä ja kaiken huipuksi Teresa onkin Thomasta vastaan, mikä on pojalle kova kolaus, sillä hän on jotenkin onnistunut ihastumaan minusta niin ärsyttävään tyttöön.
No, Thomas saa kuitenkin itsensä ja ystävänsä pakenemaan ja mikäs muukaan tutkimuslaitoksen ulkopuolella odottaakaan kuin polttava aavikko ja kulkutautiin sairastuneet, zombiutuneet ruumiit.

The Scorch Trials on kokonaisuudessaan vauhdikas ja mukaansatempaava, synkähkö ja erittäin kiehtovaa tulevaisuudenkuvaa maalaava elokuva. Leffa tuo arvattaenkin todella paljon lisää tietoa maailmasta, jota ensimmäisessä elokuvassa käsiteltiin lähinnä labyrintin sisällä.
Tuhoutunut maailma oli rakennettu mielestäni visuaalisesti todella upeaksi. Varsinkin valtava raunioitunut silta, jonka luulen tunnistaneeni Brooklyn Bridgeksi sai ahdistuksen väreet kulkemaan pitkin selkää, sillä tajusin että sijainti taitaa ollakin täysin tuhoutunut New York.

Juonikuvio oli vahva, eikä elokuva mielestäni töksähdellyt missään vaiheessa. Loppuratkaisukin pisti haukkomaan taas kerran henkeään ja melkein pari kyyneltäkin valumaan ja nyt on vain jäätävä odottamaan milloin The Death Cure mahtaa ilmestyä.

Henkilöhahmojen kanssa olin samoilla linjoilla kuin edellisessäkin. Newt on edelleen ikuinen suosikki ja Thomas Brodie Sangster niin söpö. Uusiakin hahmoja tuli mukaan ja monet vakuuttivat. Pidin paljon Brendan sitkeästä asenteesta ja suhtautumisesta Thomasin ja gangin auttamiseen.
Teresasta mainitsin jo aiemmin ja tosiaan hän ei tässä osassa vakuuttanut yhtään edellistä enempää, lähinnä päinvastoin. Varsinkin viimeisillä minuuteilla kihisin vain raivosta.
Mielenkiintoisena huomiona oli vielä Katherine McNamara, jonka roolihahmon nimeä en nyt satu muistamaan. Kat kuitenkin näyttelee Clarya ensi keväänä ilmestyvässä Shadowhunters- Tv-sarjassa, joten oli erittäin mielenkiintoista nähdä hänen näyttelytaitojaan, sillä en ole kyseiseen naiseen aiemmin missään törmännyt.

Kaikista paras asia tässä elokuvassa kaiken muun yli oli kuitenkin soundtrackit. Olen aivan rakastunut lopputekstien ensimmäiseen sävellykseen. Elokuvateatterissa leffan loputtua en suostunut nousemaan penkistä, vaan jäin kuuntelemaan tätä ja onhan se yhä vaan niin upea;

Musiikki toi koko elokuvan ajan niin jännittyneen ja sci-fimäisen fiiliksen etten meinannut kestää tuolissa paikallaan. John Paesano on tehnyt ihan uskomattoman upeaa työtä ja tämä fani on kiitollinen.

Toki leffa on selkeästi sarjansa toinen osa, joten sitä ei voi ensimmäistä osaa näkemättä oikein katsoa, mutta se on ihan okei.

Lopputiivistelmänä The Scorch Trials jatkoi tarinaa mahtavasti ja odotan jatkoa innolla.

ARVIO:  4,5/5

HUOM; En ole vielä lukenut sarjan kirjoja, enkä siis osaa yhtään verrata elokuvia niihin. Tiedän kuitenkin ihan jo kirjojen takakansien ja juonikuvausten perusteella, ettei tämä jälkimmäinen elokuva ainakaan ollut sinne päinkään. Murehdin tätä kuitenkin myöhemmin sitten, kun olen saanut koko kirjasarjan imuroitua.

--- Viimeisin postaukseni tätä ennen on Elokuulta. Myös 2015 luettujen sivulta voinette huomata, että tahtini on todella lopahtanut syksyn ja koulun alettua. Kirjoja tulee kyllä luettua, mutta vain 1-2 kuukaudessa.

Blogin suhteen yritän todella nyt taas tsempata, eihän tämä tämmöinen ole mistään kotoisin :D

Uuden ulkoasun päädyin kikkailemaan eilen illalla ja on tämä nyt ainakin vähän pirteämpi tapaus.

En tosiaan kuitenkaan ole kuollut, kiireinen ja hieman aikaansaamaton vain. Mukavaa lukusyksyä kaikille ja pikaisiin palaamisiin !

Innarina

Greece TBR

Olen sallinut itselleni kuluneen heinäkuun aikana olleen lukujumin hyvistä syistä. Olen nimittäin lähdössä Kreikkaan, Kosin saarelle, ja missä lukisin enemmän kuin lomamatkalla ? En missään.

Pakko mainita tähän väliin, että hullaannuin Outlanderiin ihan valtavasti. Olen jo pidemmän aikaa etsinyt ( ja myös valittanut... ) uutta koukuttavaa sarjaa katsottavakseni ja nyt minä olen todella sen löytänyt. Neljän päivän sisään olen katsonut ensimmäisen tuotantokauden 16:sta jaksosta seitsemän, mikä ei sinäänsä ole paljoa mutta koska yhteensä jaksoja on niin vähän, vauhtini hirvittää.
Skotlannin maisemat, historia, ihanat skottimiehet ( Jamie marry meeeee ), rakkaustarina ja aikamatkailu toisiinsa sotkettuna vei sydämeni sarjan tunnusmusiikista lähtien.

Sarja pohjautuu Diana Gabaldonin kirjasarjaan ja metsästin sitten sen ensimmäistä osaa, Muukalaista tänään Sumasta varmaan tunnin, sillä onhan se nyt pakko saada lukea. Ei löytynyt.
Sydämeni ei antanut minulle muita vaihtoehtoja kuin kävellä Suomalaiseen ja ostaa kirja sieltä. Hymyilin  naurettavan onnellisena kirjani kanssa koko aamupäivän kunnes naamani vääntyi pohtiessani, mitä aion lukea Kreikassa.
Tajusin, ettei minun todellakaan pidä ottaa Muukalaista mukaan, sillä

1) Ostin pokkarin. Jos otan sen mukaani, se ei kotiin palatessani enää näytä samalta. Ja koska tiedän, että kyseinen kirja tulee olemaan lempikirjani, en halua ottaa riskiä sen sotkemisesta :D

2) Jos ottaisin Muukalaisen mukaani, lukisin sen jo ensimmäisen päivän aikana loppuun ja kärvistelisin tuskissani koko loppu loman, sillä en saisi jatko-osia käsiini. En halua suoda itselleni kyseistä ikävyyttä. Samoin koitan myös välttää koko tulevan viikon tv-sarjan katsomista, sillä en haluaisi senkään loppuvan ihan heti. Onneksi toinen kausi on ilmeisesti tulossa tulevaisuudessa.

Nautiskelen Muukalaisesta sitten omalla sängylläni kotiin palattuani ja lopetettuani juoksen samantien toista osaa etsimään.

Valitsin kuitenkin mukaani useita muita pokkareita, en sen vähempää kuin 7 kpl. Joka päivälle omansa, katsotaan tuleeko kaikki luettua. Koska olen heinäkuun viettänyt pientä hiljaiseloa blogin puolella, päätin nyt jakaa to be readini teidän kanssanne.

 

Englanninkielisiä teoksia mukanani on kaksi kappaletta.

John Greenin Paper Towns on ollut kesken varmaan koko kesän. Ja koska leffa tulee ensi-iltaan huomenna ( itse pääsen vasta loppupään näytöksiin nyyh... ), on tämä nyt vihdoin luettava. Olen pitänyt kirjan alkuosasta kovin, en vain ole tottunut lukemaan englanniksi, joten vauhti on tökkinyt.

Toisena paperbackina on James Dashnerin The Maze Runner, joka löytyi itselleni ostamasta syntymäpäiväpaketista kesäkuun lopulla. Again, olen aloittanut mutta englanti hidastaa. Sarjan toinen osa, The Scorch Trials eli suomalaisille (?) ( TSIISUS ISKI OIKOSULKU, TULEEKO SE ISOLLA VAI PIENELLÄ ?! ) tuttavammin Aavikkokokeet tulee leffaan ihan parin kuukauden sisään, joten tavoitteena on saada luettua sekä ensimmäinen, että toinen kirja ennen sitä.

En ole blogini puolella ehtinyt juurikaan hehkuttaa rakkauttani Dan Brownia kohtaan, mutta todellisuudessa olen aivan hulluna hänen kirjoihinsa. Lukematta taitaa olla tällä hetkellä ainoastaan kaksi, kuvassa näkyvä Meteoriitti ja kovakantinen vasta hankittu Murtumaton linnake, joka ei tiiliskivimäisyytensä takia siis pääse mukaani.

Enkelit ja Demonit olen lukenut, sekä nähnyt leffana noin sata kertaa, mutta koska olen syksyllä lähdössä Roomaan visiitille - on tämä nyt pakko lukea vielä kerran.

Pariisi oli minulle samasta syystä uskomaton kokemus ensimmäistä kertaa kun kävin, Brownin romaani Da Vinci-koodi kun sijoittuu sinne. Ravasin ympäri kaupunkia kirjan tärkeimmissä paikoissa... Ja sama on siis edessä, en vain malta odottaa että nään Vatikaanin ja kaikki ne kirkot joissa Enkeleissä ja Demoneissa tapahtuu. Ah.

Viimeisessä setissä on murheen kiteytymäni, Cassandra Claren Langenneiden enkelten kaupunki, jonka pahan jumin takia koko Varjojen Kaupungit -matkani on yhä kesken. En oikein tiedä mikä tässä mättää.

Viime kesänä olin erittäin innostunut Pretty Little Liars -sarjasta ( niinkuin joka teini huoh... ) ja katsoin sitä noin kolmannen kauden puoliväliin, kunnes kyllästyin. Kyseinen tv-sarja perustuu Sara Shepardin kirjasarjaan ja ensimmäinen osa Kaivattu on lojunut lukemattomana hyllyssäni aivan-liian-kauan.

Viimeisenä ja tälläkertaa oikeastaan vähäisimpänäkin, on Tuija Lehtisen Roskisprinssi. Elokuva oli hauska, kaipasin mukaan jotain kevyttä hömppää ja kyseinen nide on monien muidenkin lailla lukematta - eipä se kaipaa sen kummempia perusteita.

Tavoitteena siis seitsemän kirjaa seitsemässä päivässä. Tietokoneeni matkustaa mukanani, joten tarkoituksena olisi myös hoitaa samantien arvostelut pois alta ja päivitellä fiiliksiä.
Ostin myös viime viikolla vihdoin oman GoPro-kameran jolla olisi tarkoituksena kuvailla erinäisiä klippejä reissusta, voi olla että niitä päätyy myös tänne blogin puolelle. Itseasiassa olisi todella hauska kuvata viikon lukufiiliksiä myös vlogimuotoon kameralle, mutta saa nähdä kykenenkö sellaiseen touhuun...:D

Lukemisen täyteistä heinäkuun loppua jokaiselle ja bingoilkaahan vielä ahkerasti kun ehditte !

Innapianruskeakuinpapurina x.

Hyvällä syyllä tehtyjä kirjaostoksia

Ja taas ollaan kirjaostosten ja kuulumisten merkeissä... Tosin tälläkertaa miulla on hyvä syy, sillä miulla on huomenna, 24. kesäkuuta synttärit ! Ja vaikka infosivulla käskin teitä itse laskemaan, niin paljastetaan nyt kuitenkin; täytän tälläkertaa 17 vuotta. En oikein tiedä olenko innoissani vai enkö, 17 on sinäänsä aika "turha" ikä, mutta toisaalta täysi-ikäisyys kumittelee aina vain lähempänä, mikä saa välillä jopa karvat pystyyn.
Tulevaisuudensuunnitelmani ovat todella vaiheessa, vaikka mielessäni on paljon asioita, mitä haluan tehdä. Onneksi lukiota on kuitenkin vielä kaksi vuotta jäljellä, joten ajatukset ehtivät muovautua.

Mutta nyt niihin kirjoihin ! Eilen - ennen etukäteistä synttäri-illallista ravintolassa kavereideni kanssa - oli pakko käydä Sumassa. Taas. Olen yrittänyt piipahdella siellä mahdollisimman usein ihan vain vilkaisemassa, sillä joskus voi käydä hyväkin tuuri ja joku on juuri tuonut jotain kovasti haluamaani myyntiin. Tälläkertaa mukaan tarttui kaksi kirjaa, toinen siksi ettei sitä sattunut olemaan kirjastossa ja toinen ihan vain keräilijän näkökulmasta.

Meg Carotin Prinsessapäiväkirjat olen halunnut lukea ihan vain siksi, että rakastan ensimmäistä ja toista elokuvaa, ne ovat varsin hulvattomia. Kirjasarja on selkeästikin tarkoitettu ehkä hiukan minua nuoremmille lukijoille, mutta nyt parisenkymmentä sivua kahlanneena viihdyn sen parissa oikein hyvin. Kummastelin kaupunginkirjastossa kun sitä ei todella ollut hyllyssä. Meillä varaus maksaa euron, enkä todella tälläisen kirjan vuoksi sitä halua käyttää. 

Ja sitten, tottakai; Cassandra Clarea. Minulla on tämä kirja jo suomennettuna, mutta kun City of Glass eli Lasikaupunki tuli vain neljällä eurolla hyllynvälistä vastaan, tartuin siihen oikopäätä. 

Minulla on sarjasta neljä ensimmäistä osaa suomeksi ja nyt tämän kirjan myötä englanniksi kolmas ja viides osa. Tällä hetkellä en koe mitenkään häiritseväksi, että kieli vaihtuu kokoelmani keskellä, mutta haluan kyllä tulevaisuudessa sarjan täydelliseksi molemmilla kielillä.

Ihanat ystäväni selkeästi tuntevat minut, sillä arvatkaapas mitä sain lahjaksi...lahjakortin Suomalaiseen Kirjakauppaan ! Tällä hetkellä en tarvitse oikeastaan yhtään mitään järkevää, joten lisää kirjoja kuulostaa paremmalta kuin hyvältä :D En sitten tietenkään malttanut odottaa, vaan marssin tänään liikkeeseen pohtimaan hartaasti, mihin rahani käyttäisin.

Petyin suuresti, kun huomasin yhdellä ylähyllyllä boksin, jossa oli koko Divergent-sarja. Siinä oli mukana nimittäin myös neljäs osa, Four, jonka olen todella kovin halunnut lukea. Aikani metsästettyä kirjaa liikkeestä jouduin luovuttamaan ja toteamaan, että sitä myydään tällähetkellä ilmeisesti meillä vain tuossa boksissa... Se löytyy kuitenkin hyllystäni vielä jonain päivänä !

Löysin kuitenkin pokkarihyllystä tättärärää... lisää Cassandra Clarea ! Taivaallisen tulen kaupungin englanninkielinen painos City of Heavenly Fire on nyt minun ja sarjani on tältäosin täysi, mahtavaa ! Vielä on kyllä jäljellä useampikin Varjometsästäjiin ja tähän sarjaan liittyvä teos, mutta nyt rauhoitun näiden suhteen hetkeksi.

En siis myöskään koe pakkomielteeksi omistaa kaikkia sarjan kirjoja kovakantisina, kun nämä pokkaritkin ovat kunnon tiiliskiviä ja todella kauniita.

Ja sitten lopuksi... Divergent-boksin vieressä ylimmällä hyllyllä majaili tämä ihanuus, minkä nappasin syliini heti sen nähtyäni enkä enää päästänyt irti. James Dashner - The Maze Runner Series. Olen täällä blogini puolella jo ainakin kertaalleen maininnut, että pidin erittäin suuresti ensimmäisen kirjan elokuvaversiosta ja että odotan toista innolla. Olen myös halunnut lukea sarjan siitä lähtien, mutta jotenkin en ole tätä ennen törmännyt näihin missään. Toki huomasin Maze Runnerin suomennoksen, Labyrintin, ilmestyneen kirjakauppaan, mutta se oli yksistään aivan liian kallis sijoitus.

Ja herraisä nämä kirjat ovat kauniita. Pokkarimuodossa, mutta jokaisen kirjan kansi on silti upean metallinhohtoinen ja kuvitus kansissa on muutenkin todella kaunista. Nämä voisi kehystää seinälle, oikeasti. 

Ostin siis koko The Maze Runner Series:in itselleni, englanninkielisenä. En todella malta odottaa näiden lukemista ja vaikka kuinka haluaisin säästää nämä kesälukumaratoniin, aloitan ensimmäisen kirjan varmasti tänään.

Kuva meni jostain syystä väärinpäin, koittakaa kestää.

Kuitenkin minulla on nyt isot varastot lukemattomia kirjoja kirjoja joista valita, joten maratonista on tulossa aivan mahtava. Valmistelujen täyteistä viikkoa kaikille, perjantaina on suuri päivä.

Harmaita hiuksia etsien, Innarina.