Marjatta Kurenniemi - Puuhiset

Kun Mari ja Ari olivat vauvoja heidän varjonsa vaihtuivat. Marin varjo oli villi ja seikkailunhaluinen ja lopulta se karkasi ja joutui kiipeliin. Marin oli lähdettävä sitä pelastamaan puuhisten satuvaltakuntaan.

Olet varmasti kuullut maahisista ja vetehisistä, mutta tiesitkö, että puissa asuu puuhisia? On vaahterapuuhisia ja mäntypuuhisia ja monia muitakin. Marjatta Kurenniemen valloittavan saturomaanin on kuvittanut Maija Karma, ja se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1956.

Puuhiset on yksi ehdottomia lapsuuteni lempikirjoja. Otin sen viimeviikolla kouluun mukaan ja huomasin lukaisseeni sen kokonaan hyppytunnin aikana. 

Marjatta Kurenniemi on lyömätön tarinankertoja ja onnistuu pakkaamaan reiluun sataan sivuun niin valloittavan fantasiamaailman, että sitä on vaikea käsittää. Vielä seitsemäntoistavuotiaanakin tämä kirja jaksaa ihastuttaa ja sen hahmot hymyilyttävät kerta kerralta enemmän.

Tarina siis kertoo pienen ihmistyttö Marin varjon katoamisesta Puuhisten valtakuntaan. Puuhiset ovat maahisten ja vetehisten sukua ja hoitavat suhisemisen puissa. Pieni vaahterapuuhinen Plintti tulee hakemaan Marin varjoaan pelastamaan ja tästä vasta seikkailu alkaakin. Matkan varrella törmätään mitä erikoisimpiin puuhisiin, kuten kotiapulaiseen Pullukkaan, Vaahterapuuhisten valtakuntaa yyliöivään Yyliöön ja yyliön tyttäreen Suhusiinaan. Marille paljastuu paljon kummallisia puuhisten tapoja, kuten se, että puuhiset muuttavat kerrosta ylemmäksi joka päivä ja puun ylimmillä oksilla on huoneenodotusoksakunta, jossa asunnottomat odottavat päivän omaa vuoroaan. Vaahterapuuhisten valtakunnan keskuksessa, Tohinalinnassa on salaisuuksia joita Yyliö varjelee ja kuka suhisee tornikamarissa ? Varjon toilailut ja jekut aiheuttavat naapuripuussa, pahamaineisten Mäntypuuhisten valtakunnassa negatiivisia vivahteita ja edessä onkin sota kahden puuhiskansan välillä. Apuun kutsutaan Marin alakertaan muuttanut Ihmispoika Ari megafoneineen ja taskun pohjalta löytyvine kätevine aseineen. Miten käy vaahterapuuhisten ?

Muistan pienempänä, kuinka kirja tuntui kestävän ikuisuuksia ja jännitin aina vain enemmän tarinan loppua kohden. Nyt lukuvauhtini on kiihtynyt niin paljon, että teksti tuli imaistua hetkessä mikä oli vähän sääli. En keksi tästä kirjasta mitään muuta negatiivista sanottavaa kuin sen, että se on aivan liian lyhyt.

Tekstistä välitty ystävyyden voima, luottamuksen tärkeys ja vakaviakin aiheita, kuten sotaa käsitellään lapsille sopivalla tavalla.

Puuhiset jaksavat valloittaa ja tulen varmasti lukemaan tätä tulevaisuudessa omille mahdollisille lapsilleni.

Toinen minulle erittäin rakas Kurenniemen kirja on Kuinka Kum-Maa on kaikkialla ?, ja sen kimppuun voisin käydä tänään myös marraskuun lukuhaasteen merkeissä. Tarkoituksena on siis lukea vähintään 30 sivua joka ikinen päivä marraskuun ajan ja hashtagina toimii #lukuhaaste.

ARVIO  5/5

Kirjailija: Marjatta Kurenniemi

Kustantaja: Tammi

Vuosi: 1956

Sivuja: 144

Mistä: Omasta hyllystä