sunnuntai 18. lokakuuta 2015

The Scorch Trials


Ohjaaja: Wes Ball
Maailman ensi-ilta: 18.9.2014
Pääosissa: Dylan O'Brien, Kaya Scodelario, Thomas Brodie-Sangster, Ki Hong Lee, Rosa Salaza



Fantasiajännäri Labyrintti saa jatkoa! Paettuaan labyrintista post-apokalyptiselle aavikolle, Thomas ystävineen viedään militarisoituun W.C.K.D. tukikohtaan, jossa heidän luvataan olevan turvassa. Pian Thomas saa kuitenkin selville kavalan salaisuuden heidän niin kutsutuista suojelijoistaan. Yhdessä ystäviensä kanssa hänen täytyy luottaa labyrintissa opittuihin kykyihinsä ja rohkeuteensa selviytyäkseen vaarallisesta pakomatkasta aavikon halki. Päästäkseen vapauteen heidän on taisteltava rankkoja olosuhteita ja tartunnan saaneita asukkaita vastaan, uhmatessaan voimakasta organisaatiota, joka ei aio päästää heitä pakoon.

( Juonikuvaus Finnkino )

Ennen kuin alan elokuvaa sen enempää ruotimaan, haluan avautua aiheesta joka raivostuttaa ihan suunnattomasti. Se on kirjojen ja elokuvien nimien suomentaminen. Meille kirjaihmisille ja muille asian hahmottaminen ei tuota suuria ongelmia, me muistamme osien järjestyksen helposti ulkoa ja nimet tulevat vaikka latinaksikin.
Mutta auta armias ihmistä, joka ei ole juurikaan perehtynyt. Tietenkään ei ole maailmanloppu jos elokuvaa tai kirjaa väärällä nimellä kutsutaan, mutta minua se vain ärsyttää, minkäs mahtaa. Moni kavereistani on viimepäivinä käynyt tämän elokuvan katsomassa ja sen seurauksena olen taas tätä päätynyt pohtimaan.

Kyseinen elokuvahan on siis nimeltään The Scorch Trials joka pohjautuu James Dashnerin samannimiseen kirjaan ( erittäin simppeliä, eikö ? ) ja se on jatko-osa kirjalle ja elokuvalle The Maze Runner. Tässä ei siis pitäisi olla mitään ongelmaa.
No, sekä ensimmäinen ja toinen elokuva on tietenkin myös suomennettu. MR sai nimekseen Labyrintti ja toiselle osalle valikoitui nimi Aavikkokokeet. Tosin suomalaisia pidetään niin saamarin tyhminä, että etuliitteeksi on ollut pakko lisätä ensimmäisen elokuvan nimi, jotta porukka tietää mitä on menossa katsomaan. Lopullinen nimi elokuvalle suomeksi on siis Labyrintti - Aavikkokokeet.
Olen sinäänsä vielä tämänkin kanssa ihan suht sujut. Mutta. Tiedättekö, mikä toisen KIRJAN suomennos on ?
 " Poltettu Maa. "
Kirjan nimi on suomennettu eri tavalla kuin elokuvan. Ei hyvää päivää. Edelleen, tietäjien keskuudessa on homma ihan okei kun erillisetkin nimet muistetaan, mutta ei tavallinen pulliainen tiedä enää yhtään mistä puhuu...

--- Sunnuntai 18.10

Palaan kesken jääneen arvostelun pariin vihdoin. Leffahan tuli katsottua jo syyskuun puolella, mutta jostain syystä tämä teksti on vain jäänyt leijumaan tuonne lukemattomien luonnosten joukkoon.
Nyt siis itse elokuvaan... Teksti saattaa sisältää hieman juonipaljastuksia.

The Scorch Trials alkaa katsojalle miellyttävästi muistelemalla hiukan yksityiskohtia ensimmäisestä elokuvasta. Lisäksi paljastetaan oikeastaan mitään paljastamatta ( what ? :D ) asioita menneestä, joita katsoja ei kuitenkaan osaa yhdistää oikein mitenkään.

Alun jälkeen homma lähteekin tutulla temmolla käyntiin ja Thomas ei taaskaan osaa pitää päätään poissa muiden asioista. Seikkailtuaan porukan olinpaikassa pitkin öitä Thomas tekee johtopäätöksen, että ihmiset, jotka ovat vakuuttaneet heidän olevan turvassa ja kaukana labyrinttiin kuuluvista ihmisistä, ovatkin tätä yhtä ja samaa W.C.K.D -järjestöä. ( En suostu käyttämään suomennosta PAHA-organisaatio, se on niiin tönkkö. )

Kaverit eivät ole yhtään varmoja Thomasin päätelmistä ja kaiken huipuksi Teresa onkin Thomasta vastaan, mikä on pojalle kova kolaus, sillä hän on jotenkin onnistunut ihastumaan minusta niin ärsyttävään tyttöön.
No, Thomas saa kuitenkin itsensä ja ystävänsä pakenemaan ja mikäs muukaan tutkimuslaitoksen ulkopuolella odottaakaan kuin polttava aavikko ja kulkutautiin sairastuneet, zombiutuneet ruumiit.

The Scorch Trials on kokonaisuudessaan vauhdikas ja mukaansatempaava, synkähkö ja erittäin kiehtovaa tulevaisuudenkuvaa maalaava elokuva. Leffa tuo arvattaenkin todella paljon lisää tietoa maailmasta, jota ensimmäisessä elokuvassa käsiteltiin lähinnä labyrintin sisällä.
Tuhoutunut maailma oli rakennettu mielestäni visuaalisesti todella upeaksi. Varsinkin valtava raunioitunut silta, jonka luulen tunnistaneeni Brooklyn Bridgeksi sai ahdistuksen väreet kulkemaan pitkin selkää, sillä tajusin että sijainti taitaa ollakin täysin tuhoutunut New York.

Juonikuvio oli vahva, eikä elokuva mielestäni töksähdellyt missään vaiheessa. Loppuratkaisukin pisti haukkomaan taas kerran henkeään ja melkein pari kyyneltäkin valumaan ja nyt on vain jäätävä odottamaan milloin The Death Cure mahtaa ilmestyä.

Henkilöhahmojen kanssa olin samoilla linjoilla kuin edellisessäkin. Newt on edelleen ikuinen suosikki ja Thomas Brodie Sangster niin söpö. Uusiakin hahmoja tuli mukaan ja monet vakuuttivat. Pidin paljon Brendan sitkeästä asenteesta ja suhtautumisesta Thomasin ja gangin auttamiseen.
Teresasta mainitsin jo aiemmin ja tosiaan hän ei tässä osassa vakuuttanut yhtään edellistä enempää, lähinnä päinvastoin. Varsinkin viimeisillä minuuteilla kihisin vain raivosta.
Mielenkiintoisena huomiona oli vielä Katherine McNamara, jonka roolihahmon nimeä en nyt satu muistamaan. Kat kuitenkin näyttelee Clarya ensi keväänä ilmestyvässä Shadowhunters- Tv-sarjassa, joten oli erittäin mielenkiintoista nähdä hänen näyttelytaitojaan, sillä en ole kyseiseen naiseen aiemmin missään törmännyt.

Kaikista paras asia tässä elokuvassa kaiken muun yli oli kuitenkin soundtrackit. Olen aivan rakastunut lopputekstien ensimmäiseen sävellykseen. Elokuvateatterissa leffan loputtua en suostunut nousemaan penkistä, vaan jäin kuuntelemaan tätä ja onhan se yhä vaan niin upea;



Musiikki toi koko elokuvan ajan niin jännittyneen ja sci-fimäisen fiiliksen etten meinannut kestää tuolissa paikallaan. John Paesano on tehnyt ihan uskomattoman upeaa työtä ja tämä fani on kiitollinen.

Toki leffa on selkeästi sarjansa toinen osa, joten sitä ei voi ensimmäistä osaa näkemättä oikein katsoa, mutta se on ihan okei.

Lopputiivistelmänä The Scorch Trials jatkoi tarinaa mahtavasti ja odotan jatkoa innolla.


ARVIO:  4,5/5


HUOM; En ole vielä lukenut sarjan kirjoja, enkä siis osaa yhtään verrata elokuvia niihin. Tiedän kuitenkin ihan jo kirjojen takakansien ja juonikuvausten perusteella, ettei tämä jälkimmäinen elokuva ainakaan ollut sinne päinkään. Murehdin tätä kuitenkin myöhemmin sitten, kun olen saanut koko kirjasarjan imuroitua.


--- Viimeisin postaukseni tätä ennen on Elokuulta. Myös 2015 luettujen sivulta voinette huomata, että tahtini on todella lopahtanut syksyn ja koulun alettua. Kirjoja tulee kyllä luettua, mutta vain 1-2 kuukaudessa.
Blogin suhteen yritän todella nyt taas tsempata, eihän tämä tämmöinen ole mistään kotoisin :D
Uuden ulkoasun päädyin kikkailemaan eilen illalla ja on tämä nyt ainakin vähän pirteämpi tapaus.
En tosiaan kuitenkaan ole kuollut, kiireinen ja hieman aikaansaamaton vain. Mukavaa lukusyksyä kaikille ja pikaisiin palaamisiin !

Innarina

4 kommenttia:

  1. Hei mahtavaa, että olet palannut! Minä olen lukenut sarjan ensimmäisen osan ja nähnyt myös elokuvan, mutta kirjoissa kiinnostukseni lopahti kakkososan parissa. Lukea en näitä varmaankaan jaksa, mutta leffan saatan jossain vaiheessa katsastaa. Minäkin olen tosiaan kuullut tuon, että kirja ja elokuva ovat melkoisen erilaiset, olisi kyllä jännää vertailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minä elvytin ! :D Suosittelen kyllä tämän vilkaisemaan vaikka kirja ei olisi kiinnostanutkaan, vauhti nappaa kyllä mukaansa.
      Tällähetkellä itsellä on kovat odotukset jatkoa kohtaan ja sen takia tahtoisinkin kirjat lukaista ennen viimeisten elokuvien tuloa ( kai ne nyt tulee, pakko tulla ) mutta saas nähdä, saas nähdä.
      Ja todella joo pisti silmään muutama juttu minkä kirjan kuvauksista bongasin, olivat vielä ilmeisen tärkeitä pointteja juonessa, mutta eipä niistä kyllä elokuvassa ollut tietoakaan. Kummallista.

      Poista
  2. Minä itse pidin yllättävä kyllä elokuvista enemmän kuin kirjoista. Malttamattomuuteni takia olen kaikki osat jo lukenut englanniksi, ja suomeksi kaksi ensimmäistä osaa, tosin suomennos oli hieman ehkä tönkköä. Mutta samaa mieltä tuosta juonijutusta. Monet tärkeät asiat oli jätetty pois, kuten esimerkiksi oma lempi lauseeni :" Great we're all bloody inspired"
    Ihanaa kanssa, että olet palannut, itsellänikin on ollut aika pitkä tauko, ja kirjojen määrä vähentynyt huomattavasti. Mutta hei, pian onkin joululoma! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi oikeasti tarttua jo näihin kirjoihin, että pystyisin vertailemaan kirjoja ja leffoja keskenään. Itselläni on onneksi kaikki englanniksi, niin ei pitäisi tönkön suomennoksen häiritä.
      Miksiköhän aina kaikki parhaat ja hauskimmat lausahdukset ja muut kommellukset jäävät leffoista pois ?
      Hyvillä mielin ollaan täällä joo, mutta tahti tosiaan hidastelee kuin etana. Joululoma on todella paikallaan blogielämänkin kannalta. Lukuintoa ja aktiivista syksyä ! :)

      Poista