Uskollinen - Outolintu -trilogia #3

Tämä postaus sisältää spoilereita, sillä en voi puhua tästä kirjasta muuten niin, kuin koen välttämättömäksi. Merkitsen ne kuitenkin erikseen, joten jos et ole tätä kirjaa lukenut, voit lukea osat tästä arviosta spoilaantumatta.

Tiedän, mistä olen kotoisin. Tiedän etten halua kuolla, ja minulle sekin on paljon - enemmän kuin muutama viikko sitten.

Kuvittele, että tuntemasi maailma on ollut valhetta.
Kuvittele, että yksittäinen päätös on muuttanut tulevaisuutesi.
Kuvittele, että rakkaus ja usko toiseen ihmiseen ovat saaneet sinut ylittämään itsesi kerta toisensa jälkeen. Tris Prior ja Tobias ovat nyt tienhaarassa. Paetako rakkaansa kanssa yhteiskunnan ulkopuolelle, vai taistellako uutta ja tuntematonta vastaan ?



Jos Kapinallinen saa pään sekaisin juonenkäänteillään, Uskollinen lyö tajun kankaalle. Viimeinen osa ei todellakaan ole sitä, mitä osasi tai edes yritti odottaa, se on kaikkea muuta. Veronica Roth on äärimmäisen taitava kirjoittaja ja hänen mielikuvituksensa ja juonellinen älynsä on huikaisevaa.

Uskollisessa asioita paljastuu paljon kerralla ja jutut ovat todella suuria. Henkilöhahmojen lailla lukijan on ehkä aluksi jopa vaikeaa sisäistää ja tottua kaikkeen. Omalla kohdallani on myönnettävä, etten ehkä edes halunnut tottua. Kaipasin takaisin tuttuun ja turvalliseen. Lukijan huomaamatta aiemmat kirjat ovat tietenkin kokoajan johdatelleet näitä tapahtumia kohti, mutta oli niitä silti hiukan vaikeaa uskoa.

Teksti on aiempien osien lailla kuitenkin todella sujuvaa ja viihdyttävää, sitä on helppo lukea eikä kirjaa halua laskea sylistään. Minulla itselleni meni taukojen kanssa viitisen tuntia.

Loppua kohden tapahtumat kiihtyvät entisestään ja sydän hypähtelee kurkussa sivu toisensa jälkeen.

Tobiaksen ja Trisin suhde on viimeisessä osassa lukijalle iso juttu, sillä kirja on jaettu kappaleisiin vuorotellen kummankin näkökulmasta. Lukija tutustuu vihdoin myös Tobiaksen ajatuksiin, mitä olen odottanut alusta asti, sillä pidän hänestä kovin. He ovat kaunis pari, eivät mitään söpöilijöitä, vaan rehellisesti toisiaan rakastavia ihmisiä, jotka selviävät elämän käännekohdista toistensa tuella.
 Kapinallisen tavoin Trisillä on kyllä toki edelleen pieni pakkomielle jokapaikanhöylän rooliin, mistä en aina niin pitänyt, mutta yleensä hän myös osoitti sille hyvän syyn.

Veronica Roth ilmeisesti pitää lukijansa yllättämisestä, sillä kirjan loppuratkaisu tuli enemmän puun takaa, kuin mikään tämän sarjan aikana tapahtunut.



SPOILERI ALKAA

Olen aina toivonut, että kirjailijan ja lukijan välillä on sanaton sopimus, joka estää kirjailijaa tappamasta ketään tärkeää ihan vain lukijan henkisen hyvinvoinnin vuoksi. Aiemmin esimerkiksi Rowling on lytännyt toiveeni Fred Weasleyn kanssa. Roth teki nyt saman, mutta TODELLA paljon pahempana.
Joskus aikoja sitten selailin Tumblrin ihmeellisessä maailmassa ja tulin osittain spoilaantuneeksi Uskonnollisen lopusta. Missään ei toki sanottu täysin suoraan, mutta sain vahvoja vihjeitä siitä, mitä on tulossa. Siksi luin kirjaa pelon vallassa. En voi vieläkään uskoa, kuinka monta tärkeää sarjan mukana kulkenutta hahmoa Veronica päätti surmata.

Enkä varsinkaan sitä, että hän tappoi Trisin.

Siinä vaiheessa, kun Tris vaati Calebia luovuttamaan pommirepun itselleen, tajusin satavarmasti mitä tapahtuisi. Luin ne muutamat hassut sivut paniikin vallassa ja kun Tris päätti mennä äitinsä syliin, tuntui kuin sydämeni olisi revitty rinnastani ja jokin voima pakottaisi minua käpertymään kerälle sängylleni.

Minusta oli kuitenkin erittäin kaunista, että Roth saattoi Trisin Tobiaksen kautta matkansa loppuun ja antoi lukijoille ajatuksen toivosta ja siitä, että vaikka elämä olisi kuinka rankkaa, kaikesta voi päästä ajan kanssa yli.

Spoileri päättyy.

Kirjan ja koko trilogian loputtua oloni oli tyhjä ja todella ahdistunut, joten etsin spotifystä Divergentin soundtrack-listan, lähdin lenkille ja kuvittelin olevani Uskalias joka juoksee junaa kiinni.

Roth on luonut rakastettavan tarinan joka antaa ajattelemisen aihetta. Divergent on muutakin kuin vain dystopia rakkaustarinan mukana kerrottuna, se on kuvaus ihmisluonnon huonoista puolista ja pohtii elämän arvoja ja erilaisten ihmisten näkökulmia niihin.

Tästä tuli ehdottomasti yksi suosikeistani, vaikka tiedän etten pysty lukemaan tätä uudestaan todella pitkään aikaan.

ARVIO:   5/5

Kirjailija: Veronica Roth

Alkuperäisteos: Allegiant

Kustantaja: Otava

Kääntäjä: Outi Järvinen

Vuosi: 2013

Sivuja: 393

Sarja: Outolintu -trilogia 

Mistä: Omasta hyllystä

Haasteet: Kirjankansibingo - Luonto. Varsinaisesti kansikuva ei ehkä kuuluisi tähän, mutta se ei oikein sovi mihinkään muuhunkaan ja olen bingoni kanssa todella pahasti muita jäljessä, joten tämä tuskin haittaa.