Sapphire Blue

Ohjaaja: Felix Fuchssteiner

Ensi-ilta: 2014

Pääosissa: Maria Ehrich, Jannis Niewöhner

Safiirinsinen juoni pohjailee pitkälti kirjan juonta, joten jos et tiedä mistä puhutaan, niin suosittelen lukemaan kyseisen arvion ensin.

Tässä taitaa todella käydä niin, että kahlaan Rakkaus ei katso aikaa-sarjan läpi neljässä päivässä. Paitsi toki että viimeisestä kirjasta, Smaragdinvihreästä ei vielä tietenkään ole elokuvaa...perhana.

Luin siis aluksi ensimmäisen kirjan ja katsoin perään elokuvan, mikä toimi mielestäni mahtavasti. Niistä höpinää täällä. Tänään luin muutamassa tunnissa ylempänä mainitun toisen osan, eli Safiirinsinen. Minun oli tarkoitus pyhittää yö nukkumiselle, mutta kun tajusin että nyt voin katsoa tämän, en voinut vastustaa kiusausta.

Ensimmäinen leffa oli mielestäni erittäin hyvä esimerkki, kuinka kirja voidaan onnistuneesti siirtää valkokankaalle. Niin oli tämäkin. Safiirinsini, englanninkielisenä elokuvana siis Sapphire Blue, seuraa kirjan juonta täsmällisesti, on visuaalisesti upea ja omaa aivan helvetin hyvännäköisen päänäyttelijän, sanokaa minun sanoneen...

Ruby Red:in tavalla tähänkin elokuvaan oli lisätty muutamia asioita, joita kirjassa ei edes vielä kerrottu. Kaikki merkit viittaavat kuitenkin siihen, että nämä asiat tulevat ilmi viimeisessä kirjassa, joten pientä spoilausta oli ilmassa. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä tapahtuneet olivat jokatapauksessa arvattavissa.

En jaksa hölistä enempää joutavia, kihisen halusta puhua lisää pariskunnastamme.

Gideon oli leikannut hiuksensa. Hänellä on lyhyt tukka. Ja tiukkoja t-paitoja. Ja hän oli ilman paitaa, ainakin kahdesti.

--- Krhm niin siis tosiaan. Siinä missä ensimmäinen elokuva pitkälti painottui aikamatkailuun totutteluun ja uuden maailman sisäistämiseen - keskittyy Sapphire Blue paljon enemmän Gwendolynin ja Gideonin väliseen suhteeseen. Enkä pistänyt sitä lainkaan pahakseni, se toimi omasta mielestäni oikein hyvin kantavana voimana, jopa niin hyvin että tihrustin itsekin itkua tätä katsellessa. Saatan myös tietyllä tavalla samaistua Gwendolyniin ja siihen, kuinka pahasti sekaisin hän menee Gideonin käytöksestä. Välillä poika on kuin korviaan myöten rakastunut, kunnes seuraavassa hetkessä tuntuu jopa vihaavan häntä. Varsinkin lopetus - niin kirjan kuin elokuvan - saa katsojan ja lukijan ensiksi onnensa kukkuloille ja samassa hetkessä matto vedetäänkin jalkojen alta.

Kuitenkin elokuvan viimeset sekunnit antavat jälleen hiukan valoa tulevaisuuteen ja laittoivat ainakin minut kuollakseni odottamaan lisää. 

Näyttelijäntyö oli yhä loistavaa. Jannis oli saanut Gideonin charmin hiottua huippuunsa ja eläytyi roolihahmonsa mielialanmuutoksiin huikeasti.

Mariasta pidin erittäin paljon molemmissa elokuvissa. Hän on ilmetty Gwendolyn. Muista henkilöistä en koe tarpeelliseksi mainita, kaikki onnistuivat niin hyvin että voin vain kehua.

Ja hei nyt näin sen vesinokan ! Se näytti juuri siltä pirulehmäyhdistelmältä mitä ajattelinkin, oikein viehättävä hahmo tässä elokuvassa.

Erittäin hyvää työtä Saksasta siis. Olen yleensä todella kriittinen kirjojen filmatisointia kohtaan, kirjaa kohtaa tulee olla uskollinen ja täyden vitosen suoritus vaatii paljon. Mutta tämä ansaitsee sen. Upeaa työtä.

ARVIO:   5/5

Kello on puoli neljä yöllä, joten tekstini on varmasti sen mukaista. Nyt siirryn erittäin käyttökelpoisille muutaman tunnin yöunille, kunnes käyn tämän upean sarjan viimeisen osan, Smaragdinvihreän kimppuun. Ja odotan elokuvaa kieli pitkällä, sillä onhan sen tultava jos nämäkin ovat tulleet.