lauantai 6. kesäkuuta 2015

Rubiininpuna & Ruby Red

Tämä bloggaus sisältää arvion ja höpinää sekä kirjasta, että elokuvasta. Tästä syystä teksti saattaa sisältää pieniä spoilereita, sillä muuten vertailu olisi mahdotonta. Spoilerit on kuitenkin rajattu alleviivauksin.

RUBIININPUNA

Rakkaus ei katso aikaa

Joskus on todella raskasta elää perheessä, jossa on paljon salaisuuksia. Sitä mieltä on varmasti ainakin 16-vuotias Gwendolyn, kun hän eräänä päivänä sinkoutuu ajassa taaksepäin vuosisadan vaihteen Lontooseen. Pian hän huomaa olevansa itse perheensä suurin salaisuus. Muinaisen ennustuksen selvittäminen on Gwendolynin käsissä. Ensin hänen vain pitäisi ottaa selville, keneen hän voi luottaa - historiassa tai nykyhetkessä. Eikä kukaan varoittanut häntä rakastumisesta...
( Takakansiteksti )

Gwendolyn on tuiki tavallinen 16-vuotias lontoolaistyttö, mutta hänen perhetaustansa on jotakin aivan muuta. Joillakin Gwenin sukulaisista on aikamatkaajan geeni, ja hänen sukupolvessaan geeni on hänen nirppanokkaisella serkullaan Charlottella. Koko suku odottaa herkeämättä, koska Charlotten ensimmäinen matka menneisyyteen koittaa. Gwendolynin arki on Charlotten tarkoin vartioidun elämän rinnalla melko tavallista, kunnes hän yhtenä päivänä saa huimauskohtauksen ja hetken päästä huomaa olevansa entisaikojen Lontoossa. Aikamatkageeni onkin piillyt Gwendolynin perimässä!
Osa kateellisista sukulaisista ei tahdo uskoa, että Gwendolyn on valittu osaksi vuosisataista kohtalonyhteyttä, kahdentoista jalokiven ketjua, mutta yhtä kaikki häntä aletaan salaisen veljeskunnan toimesta valmistella tuleviin aikamatkoihin, joilla hän täyttää mystistä tehtävää ikätoverinsa, samaista aikamatkageeniä kantavan komean mutta raivostuttavan Gideonin kanssa.
( Tarkempi juonikuvaus Risingshadowsta )

Rubiininpuna on ollut pöydälläni nyt reilun viikon verran, muiden viimeisimpien kirjastolainojen vieressä, lukuvuoroaan odottamassa. Eilen YouTuben ihanassa maailmassa selaillessani törmäsin kyseisen kirjan pohjalta tehdyn elokuvan traileriin ja voin väittää, että silmissäni syttyi yhtäkkiä kiilto. Sysäsin kaikki muut tavarat tieltäni pois, tempaisin kirjan pöydältä ja uppouduin lukemaan.
En muista millon viimeeksi olisin lukenut mitään näin nopeasti.

Heti alkajaisiksi on sanottava, että tämänkin kirjan idea on jälleen kerran nerokas. Lukemani kirjat jaksavat kerta toisensa jälkeen yllättää luovilla ratkaisuillaan niin paljon, että luen suurinpiirtein leuka lattiaan tipahtaneena.
Aikamatkailijageeni ? Loistavaa ! Ja se todella toimi. Kirja on samalla uskomattoman realistisen tuntuinen, mutta myös syvälle fantasian kiemuroihin mukaansa vetävä. Pidin tästä erittäin paljon.

Henkilöhahmojen takia jouduin aluksi hiukan taistelemaan, kirjan kaikki henkilöt kun tuntuvat alkavan joko G:llä tai C:llä. Samoin löytyi myös jos jonkinmoista misteriä ja kreiviä ja ties mitä. Meinasin pudota kärryiltä, enkä vielä lopussakaan ole täysin varma, että kuka oli kuka. Toki Gwendolyn ja Gideon nyt ovat tuttuja, mutta kuitenkin.
Nauroin Gwendolynille useaan otteeseen lukiessani. Tietyllä tavalla hän on todella tyypillinen naispäähenkilö, homssuinen, kompasteleva ja hiukan ehkä ujokin. Toisaalta häneltä löytyy myös sisua ja tahtoa näyttää muille, ettei ole mikään luuseri.
Gideon oli ihana. Niin ihana. Aluksi vihasin häntä hänen jopa kusipäisyyteenkin asti menevän käytöksensä takia, mutta heti kun hän oppi käyttäytymään, tuli hänestä lempihahmoni juttujensa ja huumorinsa ansiosta.
Ja mainittava on myös niin mahdottoman hauska hahmo, koulun kummitus nimeltään James August Peregrin Pimplebottom. Nauroin hänelle niin paljon.

Romanssi oli ujutettu kirjan juoneen mukaan oikein sulavasti ja pidin sen etenemisestä oikein kovasti. Varsinkin kirjan loppukohtaus saarnatuolissa oli mielestäni niin kovin suloinen, ai että.

Mystiikkaa mukaansa toi kirjan alun prologi ja lopun epilogi, jotka jättivät vielä muun kirjan lisäksi niin paljon asioita auki ja mieleen pyörimään. Pidän Kerstinin kerronasta niin paljon, hän todella koukuttaa lukijansa.

Luin kirjan siis todella nopeasti, ja olin alkaa rääkymään kun se loppui. SIIS KUINKA KESKEN KIRJA VOI JÄÄDÄ ? Aloin tärisemään sängylläni ja itkukin meinasi tulla, kun tajusin että on perjantai ja pääsen kirjastoon vasta maanantaina... YÄÄÄ ! Safiirinsini, minä odotan.

Ainoana miinuksena sanoisin kirjan kannen. Otin sen kirjastosta mukaan täysin sen juonikuvauksen perusteella ja koska olin kuullut siitä paljon, mutta meinasin jättää sen hyllyyn kannnen vuoksi. Jotenkin tämä vaaleanpunainen piiroskuva on todella lapsekkaan oloinen ja pitkään mietin, että mikäs kirja se tämä nyt on. Goodreadissa näkemäni - varmaan englanninkielisen painoksen - kansi oli paljon aikuismaisempi ja kiinnostavamman oloinen.

Silti, erittäin koukuttava trilogian aloitus, tahdon jo sinne kirjastoon kakkososaa hakemaan ! Ja omaankin hyllyyn nämä on saatava.


ARVIO    5/5

Kirjailija: Kerstin Gier
Alkuperäisteos: Rubinrot ( Saksa )
Julkaisuvuosi: 2009
Kustantaja: Gummerrus
Suomentaja: Riitta Virkkunen
Sivuja: 344
HaasteetKirjankansibingo - Piirroskuva













RUBY RED

Ohjaaja: Felix Fuchssteiner
Ensi-ilta maailmalla: 5.3.2013
Pääosissa: Maria Ehrich, Jannis Niewöhner

No, tottakai minun oli katsottava elokuva heti kirjan jälkeen kun olin kerran juuri trailerin perusteella kiinnostunutkin. Alkuperäisesti elokuva on tehty saksaksi, ja vaikka olenkin saksaa viisi vuotta lukenut ( ei suju... ), etsin englanninkielisen version, minkä onnekseni löysinkin.

Rakastuin leffan Gideoniin, eli Jannis Niewöhneriin samalla sekunnilla kun hän leffassa käveli esiin. Tottakai kohtaus oli oikein klassinen, poika tulee portaita ylös puku päällään ja tyttö jähmettyy tuijottamaan. Silti, niin hyvä näyttelijävalinta.
Myös Gwendolynin näyttelijä, eli Maria Ehrich oli oikein hyvä ja luonteva roolissaan. Hänestä huokui täysin sama fiilis, kuin olin kirjankin Gwenistä saanut.

Juonen pohjalta elokuva myötäili pitkälti kirjaa. Muutama kohtaus oli kiepsautettu toisin päin mikä aluksi hiukan hämmensi, mutta loppupeleissä ratkaisu oli toimiva näinkin. Jäi vain vähän epäselväksi miksi kohtaukset oli vaihdettu päikseen, nojaa.

Mahdolliset spoilerit tulevat nyt

Leffa ei suinkaan loppunut rippituoliin kirkossa, kuten kirja. Katselin ihmeissäni, että miten jäljellä on vielä puoli tuntia ja se pusukin jäi puuttumaan ? Lopun jatko kuitenkin täydensi elokuvan ehkä hiukan hataraksi jäänyttä juonikuvaa ja kertoi jopa vastauksen yhteen kirjassa kysymykseksi jääneeseen asiaan.

Minusta oli hauskaa katsoa, kuinka Gwendolyn ja Gideon yrittivät elokuvassa pussata varmaan ainakin neljästi, mutta joka kerta heidät keskeytettiin erittäin pahasti.
Kuitenkin suurimmaksi pettymykseksi elokuvassa osoittautui sitten juuri tämä "vihdoin" suudelma.
Koulun tansseissa. Hitaitten aikana. Kaikkien keskellä. MIKÄ KLISEE !!! Toki elokuvassa haettiin päätöstä, joka ei jätä leffaa niin auki ja näin se onnistui. Tämä oli elämys, vaikka tulevia osia ei katsoisikaan. Mutta silti. Varsinkin, kun pidin rippituolikohtauksesta kirjassa niin paljon.

Spoilerit loppuvat

Toteutuksen puolesta leffaa voi vain kehua. Visuaalinen ilme oli erittäin kaunis, näyttelijävalinnat onnistuneita ja bongasin taas yhden uuden ihanan soundtrackin, palkitan sen tuohon trailerin alle.

Nyt vain taistelen itseni kanssa; katsonko jo kakkososan elokuvana ( ilmestynyt 2014 ) vai maltanko maanantaihin, jotta saan toisen kirjan käsiini ? YH. Pakko malttaa, minä pystyn siihen. Olen kyllä innoissani, että jos kerran kirjat 1&2 ovat elokuvina, on varmasti kolmannenkin pakko tulla, eikö ?

ARVIO 5-/5 

Valitettavasti huonohko lopetus verotti miinuksen verran, surettaa itseänikin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti