perjantai 29. tammikuuta 2016

Sylvia Day - Sinusta heijastettu (Crossfire 2)


" CROSSFIRE. Eva ja Gideon eivät halua muuta kuin olla yhdessä, mutta menneisyys on eri mieltä.
Gideon Cross. Virheettömän komea mutta sisältä särkynyt. Intohimomme paloi kirkkaalla liekillä, niin kuumana että poltin sydämeni. Hän oli pakkomielteeni. Unelmieni täyttymys. Minun. Menneisyyteni oli yhtä karu kuin hänenkin. Olimme yhtä rikkinäisiä, haavoittuneita. Rakkautemme oli liian vaikeaa, liian tuskallista. Paitsi silloin kun se oli täydellistä. Nuo hetket jolloin pakottava tarve ajoi meidät suloisen hulluuden partaalle - ja sen tuolle puolen. Gideon oli sielunkumppanini, puuttuva puoliskoni. Peilikuvani. "

En edes oikein tiedä, mistä tässä aloittaisi. Huh.

Sinusta heijastettu oli 100% heräteostos kiertäessäni kirpputoria ajankuluksi. Tuttua tunnelmaa henkivä kansi jotenkin herätti epäilykseni ja takakantta vilkaistessani oli jo melko selvää, mistä on kyse. Ostin kirjan, vaikka en ollut ensimmäistä osaa lukenut. Eipä hirveästi haitannut.

Crossfire 2 alkaa mielestäni ikävän tutulla tavalla. Lyhytniminen naishenkilö tepastelee tukka pörrössä ja puolipukeissa ympäri makuuhuonetta ja pohtii, että miten ne lakanat nyt noin sotkuun tuli peuhattua. Juoni etenee melko tutulla ja jokatapauksessa ennalta-arvattavalla kaavalla. Seksiä, riitaa, taas seksiä ja taas riitaa. Voi pojat. Kannessa kerrotaan kirjan olevan kansainvälinen Bestseller nro 1. En ikinä saanut selville miksi.

Kirja paljasti sisältään kuitenkin muutaman syrjähypyn Gideonin ja Evan välisestä sekoilusta. Mukaan pääsivät Evan paras ystävä ja biseksuaali kämppätoveri Cary, muutama mukavasti elämää sekoittava exä ja todella rasittava perintöhaukka-äiti.
En osaa kertoa juonesta mitään erikoista tai vetoavaa, sillä en yksinkertaisesti keksi sellaisia.
Ajattelin aluksi, että kirjan lukeminen olisi haastavaa kun en ole kerran ensimäistä osaa nähnytkään. Todellisuudessa kuitenkin Sinusta heijastettu toimii oikein hienosti sellaisenaan, sillä juonesta ei yksinkertaisesti löydy mitään niin mielenkiintoista, jota ensimäisen kirjan olisi pitänyt pohjustaa.

Päälimäisenä mielessäni jo heti ensimäisten sivujen aikana oli aivan suunnaton ärsytys. Kirjan kieli osoittautui, niinkuin ylläolevasta kuvauksesta voi huomata, todella häiritseväksi ja rasittavaksi. Kielikuvat toisensa jälkeen alkoivat ottaa astetta enemmän päähän ja päälle oli kytkettävä vain olennaisen paikantava pikaluku-moodi, jonka turvin selvittiin loppuun asti. "Intohimomme paloi kirkkaalla liekillä, niin kuumana että poltin sydämeni." Tuo ei enää edes kuulosta korvaani romanttiselta, se on lähinnä kamalaa. Lisäksi törmäsin myös hyvin usein niin kovin tuttuihin ilmaisuihin, kuten menneisyys, rikkinäisyys ja menneisyyden haamut. Laskin sivuja päässäni odotellessani demoneiden ilmestymistä ja olen ihmeissäni sillä ne jäivät puuttumaan.

Päähenkilömme Eva tuo monellakin tapaa mieleeni erään toisen tuntemamme nuoren tytön. Hän on jumalattoman mustasukkainen, tekee aivan naurettavia päätelmiä ja hänen ällyllinen aivotoimintansa ulottuu tasan Gideonin makuuhuoneeseen ja joskus hyvällä tuurilla töihin. Olen itsekin ollut joskus jos en nyt aivan rakastunut, mutta kovin kiintynyt johonkin ihmiseen. Tiedän, että poika pyörii paljon mielessä ja tunteet ovat pinnassa. Mutta herran tähden, Eva Tramellin mielessä ei yksinkertaisesti ole tilaa millekkään muulle kuin hänen elämänsä suurelle rakkaudelle ja heidän suhteensa niin monenkirjaviin (havainnoin ehkä tasan kolme sävyä) kiemuroihin.

Gideon taas --- ensimmäisenä on mainittava aivan suunnattomasti minua ärsyttänyt nimi, sillä olen kovin kiintynyt Rakkaus ei katso aikaa -sarjan Gideoniin ja tämä mies on siitä pojasta hyvin kaukana. Lisäksi hänelle oli kuvailtu olkapäille ulottuvat mustat hiukset, jotka toivat mieleeni Vampire Academyn leffa-adaption Dimitrin ja mielikuvani tästä Gideonista olivat sitä mukaa pilalla.
Persoonana Gideonkin on yllätys yllätys todella ärsyttävä. Hän on aivan jäätävä kontrollifriikki ja lisäksi jo pelottavan rajan ylittävä stalkkeri. Hänen omistushalunsa Evaa kohtaan on suorastaan karmivaa, eikä pakonomainen tarve ratkaista kaikki maailman ongelmat makuuhuoneessa lisää viehätystä millään tavalla.

Ylipäätänsä pariskunnan suhde on erittäin epäkypsä. Keskinäinen avoimuus on täysin olematonta, riitoja syntyy koko ajan, enkä ole varma oliko muulloinkaan tunnelma mitenkään kovin hyvä.

Suurin ärsytyksen kohteeni taitaa kuitenkin olla se, että tuntui kuin lukisin samaa tekstiä neljättä kertaa uudelleen, jälleen vain uuden nimisillä henkilöhahmoilla.
Samankaltaisuus Fifty Shades of Greyhin on jopa ahdistava. Päähenkilön nimi on Anan sijasta Eva. Hänellä on paras kaverinsa kämppäkaverinaan. Gideon on nuori, mutta omistaa silti valtaosan New Yorkista, kuuluu maailman 25 rikkaimman ihmisen joukkoon ja johtaa yhtiötä nimeltä Cross-Industries. Ai joko kuulostaa hiukan tutulta ? Molemmat ovat täysin sekopäitä ja sen kirja tekee kyllä erittäin tutulla tavalla selväksi. Gideonilla on pakkomielteinen tarve saada kontrolloida Evan touhuja ja Eva taas päättää vetää herneet nenään jokaikisestä naispuolisesta henkilöstä jota Gideon edes vilkaisee. Kaiken lisäksi pakkaa sekoittaa muuan menneisyyden haamu, joka ajaa parivaljakon aivan eroasteelle asti.

Mietin lukiessani, että mitä kirjailija on ajatellut tätä kirjoittaessaan. Eikö hänelle tullut yhtään häiritsevä olo kirjoittaa kopiota, josta omaperäisyys on kaukana.
Mietin lukiessani myös, että mitä kustantajan päässä on liikkunut tätä julkaistaessaan.
Jotain he ilmeisesti tekivät kuitenkin oikein sillä kuten mainittu, kirja on kansainvälinen Bestseller.

Ainoa asia, mistä kirja saa plussaa, on kaiken maailman ruoskien ja keppien puute. Sinusta heijastetussa ei varsinaisesti heijastu tätä herra-palvelija systeemiä, vaikka Gideonin määräilyjen vuoksi se ei kovin kaukana ollutkaan. Makuuhuoneessa touhu oli jopa melkein säntillistä, kiitos kaunis. En silti olisi kaivannut sitä tuollaisia määriä.

Päälimmäisenä fiiliksenä kyseisestä kirjasta jäi erittäin mitäänsanomaton olo. En oikeastaan keksi mitään kehuttavaa. Tämä on lukemisen arvoinen, jos asennoituu kirjaan täysin huumorilla, eikä odota mitään sen enempää.


ARVIO:  1/5

Kirjailija: Sylvia Day
Alkuperäisteos: Reflected in you
Kustantaja: Tammi
Kääntäjä: Henna Kaarakainen ja Inkeri Koskinen
Vuosi: 2012
Sivuja: 406
Sarja: Crossfire
Mistä: Omasta hyllystä
Haasteet: Helmet-lukuhaaste, kohta 8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

4 kommenttia:

  1. Yyh, kuulostaapa kamalalta. :D Tiedänpähän ettei tarvitse tuhlata aikaa tähän.
    Itselläni olisi vieläkin lukematta Fifty Shades of Greyt.. En ole kuullut kuin parin ihmisen kehuvan kyseistä sarjaa joten ne eivät ole päällimmäisenä lukulistallani. Mutta ehkä täytyy sivistää itseäni jossain vaiheessa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tässä ei hirveästi kehuttavaa ole. Suosittelen joskus ne vilkaisemaan, kyllä minä niille eniten näistä arvoa antaisin. Todella tylsän hetken tullen sitten ! :)

      Poista
  2. Blogissani olisi sinulle haaste. :)
    http://mustemaailmani.blogspot.fi/2016/02/viiden-kirjan-haaste.html

    VastaaPoista