Pitch Perfect

Ohjaaja: Jason Moore

Säveltäjä: Christophe Beck & Mark Kilian

Ensi-ilta maailmalla : 5.10.2012

Pääosat: Anna Kendrick ja Skylar Astin

Päädyin katsomaan Pitch Perfectin vihdoin keskiviikkoiltani ratoksi ja totesin sen olevan erinomainen aloitus tälle blogille.

Elokuva siis kertoo Becasta, tytöstä joka joka haaveilee musiikintuottajan urasta Los Angelesissa, mutta päätyy isänsä pakottamana yliopistoon. Siellä hän pääsee töihin radioasemalle ja tapaa elokuvista kiinnostuneen Jessen. Hänet houkutellaan myös liittymään yhteen koulun a-capella lauluryhmistä, Barden Bellas:iin, jotka kisaavat kansallisen tason a-capellakilpailun voitosta. Jesse päätyy Bellojen pahimpiin vastustajiin, saman koulun poikaryhmään nimeltään Treblemakers. Becan ja Jessen välejä sotkee Bellojen vankkumaton lupaus siitä, että yksikään tyttö ei koske Treblemakeriin tai voi samantien kävellä ulos. Bellat ovat tottuneet laulamaan kilpailussa vuodesta toiseen samaa biisiä, eikä porukan voitontahtoinen johtaja Aubrey siedä Becan ehdotuksia uudistuksista, kunnes edessä on kova loppukisa ja voitosta on turha haaveilla ilman jotain uutta.

Pitch Perfect on ehdoton hyvän mielen elokuva. Ehdoton kantava voima koko elokuvan läpi on loistavasti toteutettu musiikki. A-capellaa nähdään leffoissa harvemmin, joten kokonaan sen ympärille rakennettu elokuva ei voi kuin toimia. Rakastuin kaikkiin esitettyihin biiseihin korviani myöten ja tulen varmasti soittamaan niitä repeatilla seuraavat viikot.

Olen itse parantumaton romantikko, enkä ole oikeastaan koskaan nähnyt elokuvaa, jossa suhdekiemuroita tai imelääkään lepertelyä olisi liikaa. En voi itselleni mitään, mutta katson enemmän kuin mielelläni elokuvia missä ei mitään muuta olekaan.
Becan ja Jessen suhde oli tässä elokuvassa tärkeässä roolissa, mutta kuitenkin hieman taka-alalla. Se toimi juuri loistavasti. Jokaiseen leffasuhteeseen kuuluvat dramaattiset ongelmat oli sijoitettu hyvään kohtaan sopivan kevyinä. Kumpaakaan hahmoa ei alkanut vihata, vaan toivoi vain heidän saavansa asiat kuntoon ja pian, sillä heidän yhteistä aikaansa oli ilo katsoa naama pahemmassa virneessä kuin välttämättä on edes mahdollista. Anna Kendrickin ja Skylar Astinin roolisuoritus oli rento ja huoliteltu, henkilöistä ei jäänyt mitään hampaankoloon
.
Muiden juonenkäänteiden pohjalta elokuvaa oli todella ilo seurata. Kaikki tapahtumat olivat loogisia, todella loistavalla huumorilla höystettyjä ja hyvin toteutettuja. Muut Bellat olivat jokainen oma selkeä persoonansa ( Fat Amy en vain kestä ) ja hyvin omaksuttavia. Loppuratkaisukin toimi, vaikka aluksi hieman petyin että tähänkö tämä jäi. Tätä olisi voinut todella katsoa useamman tunnin.

Elokuvasta välittyi myös selkeä teema. Päälimmäiseksi jäänyt ajatus on, että joskus on hyvä kokeilla jotain uutta ja mennä flown mukana, sillä se voi todella olla elämäsi paras päätös. Ja muistaa olla täysin oma itsensä, jossei sillä pärjää ja pääse elämässä pitkälle, niin vika on muissa. ( Amy... )

Jos siis etsit jotain pirteää katsottavaa ja rakastat hyvää musiikkia, valitse tämä. En edes oikeasti tiedä miten tästä EI voisi tykätä.

- Jonka vuoksi ilokseni voin sanoa, että Pitch Perfect 2:sen maailman ensi-ilta on huomenna. Huomenna ! Pakko päästä katsomaan. Tai ainakin odotan kovin sen ilmestymistä kauppoihin, jolloin ostan sen hyllyyni ja hihittelen itsekseni tyytyväisenä.

Ensimmäinen Pitch Perfect pohjautuu Mickey Rapkinin kirjaan Pitch Perfect : The Quest for Collegiate A Cappella glory, joka on nyt ehdottomasti lisättävä lukulistalle.

Olen edelleen yhtä hymyä, mitä tästä voi vielä sanoa ?

ARVIO :    5/5