Mika Kaurismäen Yö Armahtaa on pandemiasulun aikainen väliprojekti, joka on kuvattu käytännössä kokonaan Vallilan Konepajalla sijaitsevassa baarissa. Puolentoista tunnin aikana ei nähdä sen kummempia actionkohtauksia, vaan elokuva keskittyy täysin kolmen miehen väliseen dialogiin viinilasillisten ääressä. Kaurismäen ohjauksesta ja Sami Keski-Vähälän käsikirjotuksessa avustamisesta huolimatta suuri osa elokuvan repliikeistä on improvisoitua.
Elokuvan henkilöhahmot, Heikki, Risto ja ylioppilas (hänellä oli kyllä nimi, mutten millään muista sitä ulkoa, tai löydä netistä...) ovat kukin melko tavallisia suomalaisia miehiä. Juonen ytimessä on kaikkien kolmen elämän käännekohdat, joihin kukin huomaa keskustelun edetessä päätyneensä. Tarina on varsin yksinkertainen, mutta muutamalla koukulla siitä on saatu sen verta mielenkiintoinen, että katsoja jaksaa istua ja kuunnella.
En tiennyt etukäteen repliikkien improvisoinnista, mutta se oli kyllä hieman arvattavissa. Dialogi on paikoin hieman töksähtelevää ja epäluonnollista, mikä tuo tunteen käsikirjoituksen hataruudesta. Varsinkin Timo Torikan ylioppilaan hahmo tuntuu repliikkeineen kuin pudonneen puusta aivan väärään paikkaan. Kari Heiskasen Risto on läpi elokuvan porukan uskottavin, mutta jää silti etäiseksi. Pertti Sveholmin Heikki onnistuu olemaan sympaattinen ja liikuttava, mutta varsinkin elokuvan alussa keskustelu Riston kanssa ei tunnu ottavan tuulta alleen. Anu Sinisalo näyttelee Riston vaimoa ja pamahtaa paikalle elokuvan viimeiseksi vartiksi hieman odottamatta ja tuntuu juonen kannalta irrelevantilta.
Yö Armahtaa oli itselleni hyvin uuden tyyppinen kokemus, enkä ole aivan varma osasinko katsoa elokuvaa oikeiden lasien läpi ja saamaan siitä irti sitä mitä ohjaaja on halunnut esille tuoda. Luulen myös, etten ole aivan kohderyhmää. Improvisoitu dialogi ja hyvin pelkistetty juoni tosin saivat kyllä kiinnittämään huomiota entistä enemmän esimerkiksi upeisiin musiikki- ja lavastusvalintoihin, jotka toimintarikkaammissa elokuvissa saattavat jäädä varjoon.. En silti valitettavasti usko, että tulen palaamaan elokuvan pariin toistamiseen tai edes muistamaan sitä hetken päästä. Kokemus kuitenkin ja siinä mielessä käymisen arvoinen.
Arvio: 1 2 3 (4) 5 6 7 8 9 10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti