lauantai 28. toukokuuta 2016

Hämmäauteensuolla samoilemassa /BI12

Tämä postaus on eräänlainen koulutehtävä, eikä valitettavasti liity blogin aihepiiriin lainkaan. Blogi oli kuitenkin helpoin julkaisupohja, joten ehkäpä tämä vaihtelu virkistää jotakuta :D Käyn parhaillani biologiassa eläinten lajituntemus -kurssia, jonka suoritukseen kuuluu linturetki. Valitettavasti olin retken ajankohtana kiinni Taitoluisteluliiton koulutuksessa, joten se meni sivu suun. Sainkin sitten tehtäväkseni käydä omatoimisella linturetkellä ja raportoida havainnoistani.


24.5. tiistaina päädyttiin siis kaverini Julian kanssa tutkailemaan netistä Lappeenrannan luontopolkutarjontaa ihan vain ulkoilumielessä (tajusin sitten samalla, että voisi niitä lintujakin koittaa bongailla) ja Hämmäauteensuo herätti kiinnostuksen kyllä heti sekä erikoisen nimensä vuoksi, kuin myös suo-statuksen. Paikka on muutaman kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta, joten lähdettiin huristelemaan mopolla Vainikkalaa kohti. Kahden harhakäännöksen jälkeen paikka sitten löytyi selkeän " Hämmäauteensuo, P-alue " -opasteen saattelemana, hups :D


Aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta ja lämpöäkin taisi olla reilut +25c. Pienen metsäpolun pätkän jälkeen lähti pitkospuut suon poikki, arvioitu reitin pituus on muistaakseni vähän vajaa 2km.


Ihan metrin/kaksi pitkospuiden alun jälkeen tulikin ensimmäinen eläväinen (ja siivekäs) olento vastaan, kun pieni neitoperhonen veti vimmatusti ympyrää suuntaan ja toiseen ja jäi lopulta eteemme availemaan siipiään. Kulma oli kuvauksellisesti vähän huono, mutta ihan kivan otoksen siitä sai.

Matkaa jatkettiin hiljaisuuden vallitessa. Todella ei yhden yhtä ääntä taakse jääneen autotien satunnaisen melun lisäksi kuulunut. Lintuja ei myöskään näkynyt, ei niin missään.


Suurin piirtein suon keskikohdilla maa pitkospuiden alla oli selkeästi paljon kosteampaa ja ihan kunnon lammikoitakin löytyi.
Lievä huuto jos toinenkin pääsi kyllä suupielestä, kun tämä kaveri huomattiin. Kuvassa on siis Suomen ainoa myrkyllinen hämähäkki, vesihämähäkki. Kooltaan kyseinen otus oli etujalkojen kärjestä takajalkojen kärkeen jopa 3,5cm (ISO :S) - ellen nyt ihan väärin arvioinut. Vähän pienempi siis luonnossa, kuin nyt kuvassa. Onneksi kameran mukavasti zoomaava objektiivi antoi kuvaajan pysyä muutaman metrin etäisyydellä. En siis voi sietää hämähäkkejä ja mitä suurempi, sen pahempi. Mielenkiintoinen havainto kuitenkin.


Toinen kahdeksanjalkainen löytyi sitten suon toisesta päästä, metsän puolelta. Olimme matkalla hieman metsän suojissa sijaitsevalle laavulle, kun huomasin melko kookkaan hämähäkinverkon ja etsin sitten asukkaankin linssin läpi. Tämän rodusta en sen kummemmin osaa sanoa.


Jatkoimme matkaa pientä rinnettä nousten laavulle. Tässä on Julia tyypillisessä "hei esitä et kävelisit eteenpäi ni saan hienon kuvan" -kuvassa.



Laavulla istuskellessa ja jääteetä hörppiessä taivaallakin näkyi ensimmäisen kerran liikettä. Kaukaa en saanut selvää, mikä lintu oli kyseessä. Se näytti melko isolta kaarrellessaan edes takaisin ja hetken ehdin innnostua, että tämä on nyt joku haukka tai jotain. Kyseessä taisi kuitenkin olla melko tylsästi vain harmaalokki, joka ei edes lähemmäs viitsinyt lentää, jotta olisin saanut parempaa kuvaa. Pöh.


Muutamia lintujen ääniä siinä istuskellessa myös kuului ja yhden niistä ehkä tunnistin, nimittäin tiltaltin. Pitkään läheisestä kuusikosta nimittäin kuului "tilt tilt talt tilt talt talt tilt talt" ja ainakin jotain olen kurssilla oppinut, kun sen muistin.


Laavun edessä pyöri myös jonkin verran muurahaisia, yksi sudenkorento (en ehtinyt saada kuvaa, hirveä kiire silläkin) ja rusehtava perhonen.




Paluumatkalla suon reunaa pitkin takaisin kuului jokunen viserrys, mutta todella harvakseltaan. Käki kukkui selvästi ajotien toisella puolella, kun palasimme takaisin mopoillemme.



Retki oli todella antoisa ja virkistävä, varsinkin juuri ennen koeviikkoa. Linturetken kriteereitä bongattujen siivekkäiden määrä ei ehkä ihan täyttänyt, mutta onneksi muutakin lajistoa löytyi. Lintujen vähäisyyteen saattoi toki myös vaikuttaa ajankohta, olimme patikoimassa vasta viiden jälkeen iltapäivällä.

Ella

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti